Helsingin Sanomat on julkaissut kuukausiliitteessään 3.6.2017 Tuija Pallasteen artikkelin Marskin Kaivopuiston kodin pohjakerroksen väestä.
https://www.hs.fi/kuukausiliite/art-2000005234211.html
Haastattelijana toimi Karl Magnus Nikula.
Āänessä ovat Mannerheimin pitkäaikaiset palvelijat Berta Haglind ja Elsa Sundman.
Prominentisti muistoissa on lisäksi läsnä marsalkan kamaripalvelija Hans Köpf, joka 17-vuotiaana oli tullut rekrytoiduksi Tirolista, Mannerheimin poiketessa lounaalle paikalliseen ravintolaan. Nuori tarjoilija ja iäkäs kenraali tulivat välittömästi juttuun toistensa kanssa! Kun Suomessa avioitunut Köpf, vuosikymmen myöhemmin, muutti takaisin synnyinseudulleen, uutta kamaripalvelijaa ei palkattu Sisäkköjen uniformu oli päväaskareissa sininen leninki, valkoinen hilkka ja valkoiset mansetit. Iltaisi, tarjoiluvuorossa, vaihdettiin mustiin. Köpfin päiväasu oli tirolialinen kansallispuku, illalla frakki.
Downton Abbeyn tapaan, palvelusväen ja isännän elämänvaiheet nivoutuvat tiiviisti toisiinsa. Berta tietää tarkalleen isäntänsä vuodeasiatkin, jotka myöhemmin on lahjakkaasti sekoitettu mm. tässä ketjussa. Mannerheim nukkui itseasiassa pääsääntöisesti suuressa ja mukavassa pariisilaissängyssä, jonka hänen Anastasia-tyttärensä otti haltuunsa perinnönjaon yhteydessä. Kuuluisaan kenttävuoteeseensa Marski oli toki kiintynyt ja olisi käyttänyt sitä useamminkin, ellei henkilääkärinsä olisi sitä nimenomaan kieltänyt.
Palvelusväen mukaan Mannerheim herätettiin Köpfin toimesta aamuisin kello kuusi. Kamaripalvelija toimitti lehdet, laski kylpyveden ja otti esille päivän aikana käytettävät vaatteet. Marsalkka ajoi itse partansa.
Työhuoneessaan Mannerheim opiskeli mm. suomen kieltä professori Airilan johdolla. Vieraitakin vastaanotettiin. Huoneeseen ilmoittamatta saattoivat astua vain adjutantti, sihteeri ja lanko (joka Linderin edesmentyä, saattoi olla Louis Sparre). Takan edessä oli Mannerheimin airedalenterrierin (Jack) lempipaikka. Kukkia oli kaikkialla, mutta kauneimmat Marski sijoitti äitinsä kuvan vierelle.
Kuoleman varalta Mannerheim ohjeisti Elsaa seuraavasti:
”Kuolemaa ei tarvitse pelätä. Sen alle ei voi jäädä. Kuolema kohtaa ihmisen siellä, missä se aikoo ihmisen kohdata.”
Marskin mysteeriä henkilökuntansa silmissä lisäsi mm. hänen vaatekaappinsa sisältö:
”Marsalkan vaatekaapissa oli silkillä päällystetty pamppu. Miksi, kysyi Nikula Haglindiltä, kun he tarkastelivat kaapin sisältöä. ”Joku mies oli antanut sen ja ajatellut, että ehkä hän tarvitsee sitä”, Haglind vastasi.
Ehkäpä kyseeessä oli lahja Hjalmarilta, joka muutenkin oli viehättynyt silkistä (vrt. Eva Sparren muistelus Djenat Ali Raisista ketjussa yllä).
”Marsalkka oli tarkka herra, mutta hänellä oli vaatekaapissaan merkillisiä kapineita: raippa, soittokello ja taiteltu pergamenttilampunvarjostin yhdessä silkkivuoratussa laatikossa”, jatkoi Haglind.
https://www.hs.fi/kuukausiliite/art-2000005234211.html
Haastattelijana toimi Karl Magnus Nikula.
Āänessä ovat Mannerheimin pitkäaikaiset palvelijat Berta Haglind ja Elsa Sundman.
Prominentisti muistoissa on lisäksi läsnä marsalkan kamaripalvelija Hans Köpf, joka 17-vuotiaana oli tullut rekrytoiduksi Tirolista, Mannerheimin poiketessa lounaalle paikalliseen ravintolaan. Nuori tarjoilija ja iäkäs kenraali tulivat välittömästi juttuun toistensa kanssa! Kun Suomessa avioitunut Köpf, vuosikymmen myöhemmin, muutti takaisin synnyinseudulleen, uutta kamaripalvelijaa ei palkattu Sisäkköjen uniformu oli päväaskareissa sininen leninki, valkoinen hilkka ja valkoiset mansetit. Iltaisi, tarjoiluvuorossa, vaihdettiin mustiin. Köpfin päiväasu oli tirolialinen kansallispuku, illalla frakki.
Downton Abbeyn tapaan, palvelusväen ja isännän elämänvaiheet nivoutuvat tiiviisti toisiinsa. Berta tietää tarkalleen isäntänsä vuodeasiatkin, jotka myöhemmin on lahjakkaasti sekoitettu mm. tässä ketjussa. Mannerheim nukkui itseasiassa pääsääntöisesti suuressa ja mukavassa pariisilaissängyssä, jonka hänen Anastasia-tyttärensä otti haltuunsa perinnönjaon yhteydessä. Kuuluisaan kenttävuoteeseensa Marski oli toki kiintynyt ja olisi käyttänyt sitä useamminkin, ellei henkilääkärinsä olisi sitä nimenomaan kieltänyt.
Palvelusväen mukaan Mannerheim herätettiin Köpfin toimesta aamuisin kello kuusi. Kamaripalvelija toimitti lehdet, laski kylpyveden ja otti esille päivän aikana käytettävät vaatteet. Marsalkka ajoi itse partansa.
Työhuoneessaan Mannerheim opiskeli mm. suomen kieltä professori Airilan johdolla. Vieraitakin vastaanotettiin. Huoneeseen ilmoittamatta saattoivat astua vain adjutantti, sihteeri ja lanko (joka Linderin edesmentyä, saattoi olla Louis Sparre). Takan edessä oli Mannerheimin airedalenterrierin (Jack) lempipaikka. Kukkia oli kaikkialla, mutta kauneimmat Marski sijoitti äitinsä kuvan vierelle.
Kuoleman varalta Mannerheim ohjeisti Elsaa seuraavasti:
”Kuolemaa ei tarvitse pelätä. Sen alle ei voi jäädä. Kuolema kohtaa ihmisen siellä, missä se aikoo ihmisen kohdata.”
Marskin mysteeriä henkilökuntansa silmissä lisäsi mm. hänen vaatekaappinsa sisältö:
”Marsalkan vaatekaapissa oli silkillä päällystetty pamppu. Miksi, kysyi Nikula Haglindiltä, kun he tarkastelivat kaapin sisältöä. ”Joku mies oli antanut sen ja ajatellut, että ehkä hän tarvitsee sitä”, Haglind vastasi.
Ehkäpä kyseeessä oli lahja Hjalmarilta, joka muutenkin oli viehättynyt silkistä (vrt. Eva Sparren muistelus Djenat Ali Raisista ketjussa yllä).
”Marsalkka oli tarkka herra, mutta hänellä oli vaatekaapissaan merkillisiä kapineita: raippa, soittokello ja taiteltu pergamenttilampunvarjostin yhdessä silkkivuoratussa laatikossa”, jatkoi Haglind.
Tilastot: Lähetetty Kirjoittaja Giosling — 27.06.22 11:22